Laatikkoelämää ja pientä valmista

Tyttöselle valmistui syksyksi pipo Suuren Käsityölehden ohjeella (kevään 2009 joku numero, on jo pakattuna niin en voi tarkistaa). Lankana oli 100% polyakryylia oleva Satu-lanka, jota oli ainakin näin pienessä työssä mukava neuloa, tosin heti jos kädet vähänkin hikosivat, niin lanka alkoi "narista" ja tuntui inhottavalta käsissä. Tämä oli siis viileämpien kelien neulottava. Toivottavasti kuitenkin osoittautuu käytössä hyväksi, sen näkee vasta syksyllä. Neiti ei ollut kovinkaan innostunut kuvauksista, eikä ihme, kukapa tykkäisi lämpimänä kesäpäivänä pitää paksua pipoa päässä.

Viimein sain valmiiksi myös salomoninsolmuhuivin ystävälleni, joka on sen varmaan jo vuosi sitten "tilannut". Alkuun päästyään huivi valmistui kuitenkin nopeasti ja odottaa nyt vaan pääsyä oikealle omistajalleen. Tenneesseestä virkattu huivi oli kiva "joka välissä" -käsityö eli sitä pystyi tekemään vaikka pari silmukkalenkkiä kerrallaan ja aina kun vain oli pienikin hetki, että saattoi sohvalle istahtaa.

Nyt voikin sitten hetki vierähtää, ennen kuin mitään valmista näkyy näillä main. On sen verran tämä elämä siirtynyt pahvilaatikoihin ja pyörii nyt niiden ympärillä. Tulevana viikonloppuna saamme todennäköisesti uuden kotimme avaimet ja menemme sinne auttamaan pienessä remontissa eli tapetoinnissa ja laminaatin asennuksessa. Sitten alkaakin tuo pahvilaatikoiden armeija pikkuhiljaa siirtymään kohti uutta kotia ja sielläpä sitä riittää sitten taas tekemistä. Ensin on purettava laatikot ja sitten alettava valmistaa kotia uutta pientä perheenjäsentä varten mihin liittyy myös tuo alimmassa kuvassa näkyvä kehto, joka pitäisi hioa ja käsitellä.

Kyllä täällä ehkä käsitöitäkin valmistuu, sillä minulla on kopassani jemmassa kolme keskeneräistä työtä joita kyllä teen aina kun ehdin ja muuton aikanakin saatan ehtiä neulomaan, sillä itsehän en pysty kasvavan mahani takia juurikaan mitään kantamaan, mutta siihen voikin sitten mennä enemmän aikaan kun saan niistä kuvia tänne.

Neuleahdistus

Eilen pääsi itku. Se nyt ei sinänsä ole mitenkään kummallista tässä huushollissa näinä aikoina. Ihmeellinen raskaudenaikainen hormonicocktail saa aikaan itkun lähes ilman syytäkin. Yleensä itkun laukaisee kuitenkin jokin asia joka harmittaa, suututtaa, ärsyttää, kaduttaa jne. Tällä kertaa harvinaista oli se, että itku johtui neulomisesta. En muista kuin kerran aikaisemmin itekeneeni neulomisen takia ja se oli muutama vuosi sitten koulun päättötyönä tekemäni neuleen takia koska neule epäonnistui täydellisesti ja kuitenkin minun oli pakko esitellä se yleisölle, koska se oli iso osa päättötyötäni. En ala päättötyön epäonnistumista tässä sen kummemmin spekuloimaan, vaan korostan, että normaalisti jos johonkin neuletyöhön tulee virhe, puran työtä tyynen rauhallisesti sen verran, että saan virheen korjatuksi tai jos en jostain syystä ole tyytyväinen neulomisjälkeen puran koko työn ja aloitan alusta tai annan työn olla ja koitan oppia elämään sen kanssa. Eilen kuitenkin kävi niin, että olin neulonut tyttärelleni takkia, joka oli kaarroketta vaille valmis, siinä tapahtuikin jotain kummaa ja jostain ilmestyi ylimääräinen silmukka ja soppa oli valmis, itku tuli ja raivoissani purin neuleen. Siis KOKO neuleen, joka yhtä pientä silmukkavirhettä lukuun ottamatta oli ihan kelpo neuletta. Jos olisin ollut järkevä, olisin antanut työn huilata ja vaikka seuraavana päivänä ottanut selville, mistä virhe johtui ja olisiko sitä edes tarvinnut korjata, mutta minkäs teet, kun raskaana oleva nainen kiukustuu niin sille ei sitten voi mitään. Mieheni on onneksi tämän oppinut ja auttoi minua tyynen rauhallisena kerimään purkamani langan.

Huh, tulipa tarina. Hyvää tässä on se, että tästä takaiskusta huolimatta en aio luopua neulomisesta, olen sitä jo tänään jatkanut, muilla neuleilla tosin. Luulen kyllä, että kyseistä neuletta en enää kuitenkaan aloita vaan etsin langoille jonkun toisen mallin.

Ihan UFOa

Tästä on tulossa bambukahvainen laukku ystävälleni, toinen puoli on jo valmiina. Lankana on Novita Butterfly ja idea on joku oma kehitelmä.

Onhan täällä jotain valmistakin. Helteillä neuloin helmineuletta vanhasta virkatusta liinasta jonka purin aiemmin, koska se oli kulahtanut auringossa. Tiskirättihän siitä tuli, mutta ei ehkä paras mahdollinen, koska ei ole kovinkaan imukykyinen(lanka on kaiketi jotain puuvillaa)

Tässä on tulossa huivi Kitten Mohairista, malli SK 5/09 tähkäneulemalli hieman kavennettuna. Tämäkin on jo lankojen päättelyä ja pingotusta vaille valmiina. Näitä teen varmasti lisää, koska malli oli nopea oppia ulkoa muttei kuitenkaan tylsä. Ehkä käytän mallineuletta johonkin muuhunkin kuin huiviin.

Kyllä minua hieman hävettää nämä kuvat. Eivät tosiaan ole mitään laatukamaa, mutta mitäpä sitä voi odottaakaan hätäiseltä ja taitamattomalta kuvaajalta, eikä kamerakaan ole huippulaatua.

Laskeskelin tuossa muita keskeneräisiä töitä ja onhan niitä:

• palmikkolapaset luonnonvalkoisesta seiskaveikasta pipon kaveriksi, pipon tein siis jo viime talvena ja oli käytössäkin, ehkä ensi talveksi saan myös lapaset valmiiksi, toinen on peukaloa vaille valmis, toisesta olen neulonut varren
• vaaleanvihreä neuletakki tytölle, tarkoitus saada syksyksi lämmikettä, hihat ovat valmiina ja on aika nopeaa neulottavaa, kun vain saisi aikaiseksi
• kanervanpunainen neuletakki, ollut UFOna jo pitkään eikä varmaan minulle nyt edes sovi, mutta olisi kiva silti saada valmiiksi, puuttuu toinen etukappale ja lyhyet hihat, nopeaa neulottavaa tämäkin (ainaoikeinneuletta), mutta ah, niin tylsää
• raidallinen neulottu poncho kaverin tytölle, helmasta puuttuu vain pörrölankakoristelu, mutta tämä on todellinen UFO, ei millään tule valmiiksi
• pörröisestä langasta poncho samaiselle tytölle, helppo ja nopea, mutta en näköjään yhtään osaa neuloa noista paksuista pörrölangoista, hermot menee kerta toisensa jälkeen
• Tennesseestä salomoninsolmuhuivi kaverille, valmistuu ehkä piankin, koska on nopeaa virkattavaa ja olen nyt innostunut sitä tekemään
• Peitto isoäidinneliöistä joita olen aloittanut joskus puolisenvuotta sitten

En ole varma, onko tässä listassa edes kaikki keskeneräiset työt, mutta päätin, etten aloita yhtään uutta työtä ennen kuin olen saanut AINAKIN kaksi noista valmiiksi.

Lamaannuttavan kuumaa

Ei näillä helteillä jaksa istua koneella ja miettiä. Päässä on kyllä pyörinyt monenmonta blogitekstiä kuvineen päivineen, mutta sitten kun illalla ehdin, maltan ja jaksan koneelle istahtaa, en enää jaksakaan kaivaa kuvia kameran uumenista (jos nyt ylipäätään olen niitä kuvia edes ottanut) ja suoltaa valmiiksi mietittyä tekstiä koneelle. Huomenna ilmojen pitäisi viilentyä (lupasivat sääennustajat), ehkä sitten pääsen taas vauhtiin ja heilun kameran ja tietokoneen kanssa ja saan aikaan jotain valmista täälläkin suunnalla.