Täältä tullaan Ruotsi

Olen ihan täpinöissäni ja lasken öitä lauantaihin. Pääsen nimittäin silloin ensimmäiselle ulkomaanmatkalleni. Olen toki kerran käynyt pikaisesti pyörähtämässä Ruotsin puolella, mutta nyt menemme sinne kunnolla olemaan reiluksi viikoksi. Joillekin Ruotsissa käymisessä ei varmaan ole mitään ihmeellistä eikä sitä voi varsinaisesti ulkomaanmatkaksi kutsua, mutta minulle se on iso juttu. Laivallakaan en ole matkustanut kuin kerran tai oikeastaan kaksi, Ahvenanmaalle ja takaisin ja siitäkin on aikaa kymmenen vuotta. Ei sillä, että minulla olisi jotain hirveätä hinkua ulkomaille. Mielestäni Suomessakin on niin paljon nähtävää ja koettavaa, etten kaipaa ulkomaille, mutta onhan se toki mukava välillä nähdä vähän jotain muutakin. Matkasta tekee mukavan myös se, että anoppi ja miehen sisarukset asuvat kaikki Ruotsissa, eikä heitä kovin usein näe, joten on kiva päästä tapaamaan myös heitä. Ja onhan se kiva, että tyttönen näkee välillä myös toista mummoaan.

Emme ole tehneet mitään erityisiä suunnitelmia reissua varten. Mielestäni parhaat matkat tulevat silloin kun ei liikaa suunnittele. Luultavasti käymme kuitenkin katselemassa mieheni lapsuudenmaisemia ja kiertelemme Tukholman keskustassa. On mukava lähteä rennoilla fiiliksillä matkaan kun tietää, että Tukholman seutu on miehelleni tuttua, eikä tarvitse pelätä eksymistä tai muuta ja mieheni onneksi puhuu sujuvasti ruotsia joten siltäkään osalta ei ole stressattavaa. Ihanaa päästä hetkeksi irti arjesta ja kotiympyröistä. Toivottavasti täällä on lumet sulaneet kun palaamme takaisin.

Kukkia ja enkeleitä

Innoistuin ostamaan kukkia. Lähes kaikki kukat mitä minulla on ollut, on kuollut joko minun tai kissan toimesta. Minä en ole niitä muistanut kastella tai sitten kissa on järsinyt ne kuoliaiksi tai ainakin niin ruman näköiseksi, etten sitten ole niitä jaksanut enää hoitaa. Nyt kuitenkin hommasin kerralla neljä uutta kukkaa, tai viherkasveja nuo kyllä ovat, ei taida mikään olla erityisen kukkivaa sorttia. Otin kuitenkin selville kaikkien hoito-ohjeet, kirjoitin ne paperille ja koitan nyt ahkerammin hoitaa niitä. Kissan kanssa on käynnissä tahtojen taistelu, mutta kyllä se alkaa pikkuhiljaa oppia, kun näytän sille suihkepulloa aina jos se meinaa mennä haukkaamaan minun kukkiani.

Jouluenkelit ovat jääneet asumaan meidän keittiöön. Jotenkin ne ovat niin kivoja eikä välttämättä niin kauhean jouluisia, että ehkä se ei haittaa jos ne ovat esillä ympäri vuoden tai ainakin niin kauan kun kyllästyn niihin. Kaikkiaan niitä on neljä, mutta tässä niistä kaksi. Toinen vartioi uutta murattiani ja toinen astioita kulmakaapissa.

Kukkienhakureissulla kävimme myös ostamassa sen pyöränpumpun ja pikku tyttöstä varten lastenistuimen. Pääsin siis jo kokeilemaan uutta pyörääni ja hyvähän se oli. Nyt vain odotellaan kunnon lämpöisiä ja aurinkoisia pyöräkelejä. Niin ja miehen pyörää mikä ei jostain syystä ole vielä tullut vaikka tilattiin ja on lähetetty samaan aikaan kuin minun pyöräni.

Laiska lauantai

Aamu on ollut ihanan laiska. Heräsin aikaisemmin kuin normaalisti, mutta se ei haitannut. Oli ihana pötkötellä sängyllä koko perheen voimin ja ihmetellä pikku tyttösen touhuja. Aurinko paistoi jo herätessä ihanasti ja heti tuli hyvä mieli. Pikkuhiljaa päivä on lähtenyt käyntiin, olen hissukseen laittanut pyykit koneeseen, tiskivedet valmiiksi (laitan aina niin kuumaa vettä, että voin hetken odotella ennen kuin alan tiskaamaan) ja olen ehtinyt makoilla vielä aamun jälkeenkin sängyllä auki olevan ikkunan vieressä ja vetänyt sisään ihanaa auringontäyteistä kevätilmaa ja unelmoinut kesästä.

Päivän mittaan olisi ihana lähteä vähän ulkoilemaan koko porukalla, mutta saa nähdä onko tuosta miehestä liikkumaan. Ke-to -yö meni hänellä oksentaessa, torstai-päivä nukkuessa ja eilenkin pötkötteli sohvalla tuskaillen kun ei jaksa enää makoilla, muttei jaksa tehdäkään mitään. Nytkin nukahti sohvalle, vaikka yöllä nukkui kymmenen tuntia.

Sain eilen elämäni ensimmäisen ihka uuden oman polkupyörän ja nyt kovasti tie kutsuisi, kun jonkin verran jo näkyy maata, mutta minkäs teet, renkaat melkein tyhjät eikä ole pumppua. Ei viitsisi yhden pumpun takia lähteä kaupunkiin. Täytynee odotella siihen asti kunnes tulee muutakin asiaa kaupunkiin.

Uutta elämää

Tuntuu niin mukavalta kun kevätaurinko alkaa paistaa, sitä huomaa heti olevansa pirteämpi ja jaksaa taas tehdä vaikka mitä. Tässä onkin pari kuukautta mennyt ihan sumussa, ruiininomaisesti on tehnyt pakolliset päivittäiset asiat, siivonnut, pyykännyt, tiskannut, vaihtanut vaipat, kokannut, syöttänyt, leikkinyt, nukuttanut. Ulkonakaan en ole paljon jaksanut olla. Ihan kuin olisin nukkunut talviunta ja nyt kevätauringon säteet alkavat pikkuhiljaa herätellä taas tekemään kaikkea mukavaa ja iloitsemaan pienistä hetkistä.

On tähän väsymykseen valon puutteen lisäksi toinenkin syy. Minussa kasvaa uusi pieni ihmisen alku jolle tapahtuu paljon pieniä asioita (tai oikeastaan hyvin suuria) ja ihmekös tuo, että väsyttää. Olo ei ole muutenkaan ollut kovin kummoinen, aamupahoinvointi on kestänyt iltaan saakka enkä ole saanut syödyksi paljon mitään. Ainakaan mitään kunnollista. Jäätelö toki on maistunut, mutta onneksi sen kulutus on pysynyt kohtuudessa, ainakin toistaiseksi. Odottelen vain niitä aikoja, kun kykenen taas syömään kunnon ruokaa, josta saan hyvää energiaa ja jaksan touhuta ja ulkoilla ja tehdä käsitöitäkin pitkästä aikaa.

Edessä olisi myös ennakkotehtävän teko. Olen viimein hakenut käsityönopettajakoulutukseen, mikä on ollut haaveeni jo pienestä asti. En tietenkään voi aloittaa opiskelua vielä ensi syksynä, sillä uusi tulokas on niihin aikoihin syntymäisillään, mutta otin asioista selvää ja voin aloittaa opiskelun myöhemmin vaikka saisin paikan jo nyt.