Vauvavuosi melkein takana

Poikanen täyttää pian vuoden. Hirvittää miten vauhdilla tämä vuosi on mennyt ja avuttomasta kääröstä kehittynyt melkein kävelevä ja muutenkin taitava poika, josta oma persoonallisuuskin alkaa kuoriutua.

Vuosi sitten käärö oli vielä pallona paidan alla

Ensimmäinen päivä kotona (ikää 2pv)

3kk

Puolivuotiaana pysyi vielä kuvan verran paikallaan

9kk:n iässä kontattiin jo täyttä päätä

Yksivuotiaasta taaperosta otetaan kuvaa kunhan vuosi virallisesti täyttyy ensi viikolla. Katsotaan saadaanko kuva omilla jaloillaan seisovasta poikasesta.

Hengähdystauko

Sain yllättäin parin tunnin hengähdyshetken, kun muksut menivät ihme kyllä päiväunille samaan aikaan. Yleensä jompi kumpi on aina hereillä ja jossain vaiheessa päivää on hermot koetuksella, kun varsinkin tylleröä on vaikea saada päiväunille. Tänään vein ensin pojan sänkyyn ja hän jäi sinne makoilemaan tyytyväisenä ja mietin hetken uskallanko viedä tylleröä, hän kun yleensä aloittaa kiukuttelun ja hetken huudon jälkeen vasta tajuaa, että nyt todellakin on uniaika. Päätin kuitenkin kokeilla ja ihme kumma tyllerö jäi kuin jäikin hipihiljaa sänkyyn makaamaan ja pian molemmat vetivätkin täyttä päätä sikeitä.

Minä tietysti käytin tilanteen hyväksi ja päätin hieman rentoutua. Siihen kun ei kovin usein kahden pienen lapsen kanssa ole tilaisuutta. Ja mitä ihanuuksia tämä rentoutuminen pitikään sisällään. Kuumaa O'boyn Daim-kaakaota (jonka oli tarttunut isännän matkaan kaupan hyllyltä pienenä yllätyksenä), uusin Gloria-lehti ja (melkeinpä voisin sanoa lempparisarjani) Good Wifen uusin jakso. Sen jälkeen ehdin vielä neuloa muutaman kerroksen mohairrinkulahuiviani, joka toivottavasti valmistuu pian ja saan siitä kuvan tänne ja ennen kaikkea voin ottaa sen käyttöön. Malli on itse suunniteltu ja tarkoituksella todella yksinkertainen, jotta sitä voi neuloa vaikka vain muutaman silmukan aina kun ehtii.

Kaikkea muuta kuin leppoisa sunnuntai

Illalla nukkumaan mennessä ajattelin, että sunnuntaina nukutaan pitkään, otetaan rennosti, huilataan, tehdään jotain helppoa ruokaa ja nautitaan kiireettömästä päivästä perheen kera. Mitä vielä, aamu alkoi mukavasti seitsemältä pojanpalleron kitinällä. Hain pojan viereeni sänkyyn, johon hän joskus nukahtaa uudestaan. Touhuaminen ja kitinä kuitenkin jatkui ja kappas, vaippakin oli täyttynyt ja vähän tursuillut ylikin. Ei muuta kun silmät ristissä pesemään peppua ja vaihtamaan likaantuneita vaatteita. Samalla heräsi vielä tytöntyllerökin ja oli vailla jotakin. Tyllerön tahtomisista on välillä vielä aika hankala ottaa selvää, kysymyksiin saatetaan vastata sekä nyökkäämällä ja puistamalla päätä. Hän saattaa pyytää maitoa, mutta juosta sitten karkuun ja tulla taas muutaman minuutin päästä uudestaan kinumaan maitoa jolloin se saattaa ehkä kelvata. Lisäksi lastenhuoneessa odotti taas ei niin mukava yllätys, hoitokissat olivat käyneet vaihteeksi tekemässä tarpeitaan muun muassa värityskirjaan ja huoneessa väliaikaisesti majailevalle sängylle. Eikä tämä ollut suinkaan ensimmäinen kerta, pyykkikorissa odotti kissanpissaisia lakanoita ja vaatteita, joten ei muuta kuin kone pyörimään. Vielä kahden pesunkin jälkeen pyykit haisivat kissanpissalle. Vaikka tuo lirauttelu onkin aika selvä merkki koti-ikävästä, alkaa vähäinenkin rakkauteni eläimiä kohtaan hiipua ja tuntuu siltä, että luovumme pian omastakin kissastamme.

Päivä jatkui ihanasti tiskivuoren selättämisellä ja lakanoiden vaihtamisella. Onneksi isäntä sentään otti tyllerön mukaansa lähtiessään hakemaan työkaluja huomista työpäivää varten. Nyt olen siis pojan kanssa kahden kotona ja saan olla hieman rauhassa, tosin poika ei suostu nukkumaan vaikka olisi jo kovastikin päiväunien aika ja vielä pitäisi tiskata astiat jotka eivät mahtuneet koneeseen ja viikata pyykkiä ja laittaa koneesta pyykit kuivumaan mikäli ne eivät enää haise kissanpissalle. Joten se siitä lepopäivästä. Oloani ei yhtään helpota se, että huomenna on taas maanantai ja isäntä lähtee töihin ja tiedossa on pitkän työmatkan vuoksi pitkiä päiviä kotona muksujen ja kolmen kissan kanssa. Hermoromahdus on siis melkoisen lähellä.

Mutta jottei tästä nyt taas tulisi kokonaan negatiivista, laitetaan mukaan muutama kuva jotka saavat mielen hieman paremmaksi.

pallero ja toinen hoitokissoista nokosilla

tyllerö - tuleva palomies(nainen)?

kumpparit oli pakko saada jalkaan

kävelyllä mummulassa vaunuilla joissa äitikin on aikoinaan pötkötellyt

Täällä on taas sairastettu. Tällä kertaa olen itse ollut vaihteeksi taas korkeassa kuumeessa. Ihmettelen vain, mikä minuun tänä vuonna on iskenyt, kun joka kerta sairastaessani kuume on noussut lähelle 39 astetta tai ylikin. Kummastusta se aiheuttaa siksi, että koko aiemman elämäni ajan olen kärsinyt noin korkeasta kuumeesta vain muutaman kerran, matalemmasta kyllä aika paljon useammin. Onhan siinä hyväkin puolensa, sairastaminen kestää vähemmän aikaa, kun kuume nousee korkealle, mutta lasten hoitaminen 39 asteen kuumeessa ei totta totisesti ole sitä ihaninta puuhaa.

Enkä minä ole ainoa joka tässä perheessä on sairastanut. Sen lisäksi, että ukkokulta(jos nyt avomiestä saa ukoksi sanoa) on yskinyt ja kärsinyt kurkkukivusta, lapset ovat sairastaneet vesirokon. Tai ainakin oletan, että kyseessä oli/on vesirokko, sillä tuttavaperheemme pojalla oli kyseinen tauti ja olemme olleet aika paljon tekemisissä. Meillä onneksi päästiin aika vähällä tuon rokon kanssa. Nuoremmalla eli pojanpallerolla tuli jalat täyteen näppyjä ja yhtenä iltana oli hieman kuumetta. Näpyt kutisivat kovasti yhtenä yönä, jolloin valvottiinkin kolme tuntia keskellä yötä, mutta seuraavana päivänä ukkokulta kiiruhti apteekkiin hakemaan uskomattoman kallista, mutta ah, niin tehokasta vaahtoa palleron ärtyneisiin jalkoihin. Tyllerö pääsi vielä helpommalla. Leukaan tuli kolme näppyä ja yhtenä iltana myös hän tuntui hieman kuumeiselta, mutta eipä se tuntunut paljon menoa haittaavan.

Nyt, kun taudit on selätetty, mieli on taas pirteä. Itse asiassa en ole tuntenut itseäni näin pirteäksi varmaan sen jälkeen, kun palleron syntymän jälkeen hormonihuuruissa touhusin kaikenlaista. Jotenkin olen ollut todella alavireinen nyt jo lähes vuoden ajan, mutta toivottavasti nyt on tapahtumassa käänne parempaan, eikä tämä olisi vain yksi parempi päivä monien huonojen joukossa. Nyt jaksan taas innostua ja inspiroitua uusista asioista eivätkä kaikki päivät ole harmaata massaa. Mieleni tunnelin päässä alkaa näkyä valoa.