Lukemista

Oli aivan pakko vielä yksi postaus heittää tälle vuodelle. Olin nimittäin jotain onnistunut tekemään oikein joulupukin mielestä kuluneena vuonna sillä eräästä paketista kuoriutui hartaasti toivomani Kate Jacobsin kirja Lankakaupan tyttö. Jos minulla olisi ylenmäärin aikaa lukemiselle olisin varmasti jo ahmaissut koko kirjan, on se sen verran koukuttava. Siinä mielessä onkin hyvä etten ehdi kovin paljon lukemaan sillä lukunautinto vain paranee kun kihisen uteliaisuudesta mitä seuraavaksi tapahtuu. Kirjahan on jatko-osa Pieni lankakauppa -kirjalle, mikä onkin ollut lempikirjani ainakin tähän asti. Nähtäväksi jää, meneekö jatko-osa alkuperäisen edelle.

Kirjoista tekee minulle mieleisiä ainakin mielenkiintoiset ihmissuhdekoukerot, mutta merkittävämpi seikka on varmasti se, että haaveissani on omistaa itse joskus samankaltainen pikkuinen lankakauppa, mikä kirjoissa on. En tosin löydä itsestäni ja lankakaupan perustajasta Georgiasta juuri mitään muuta yhteistä kuin rakkauden lankoja ja neulomista kohtaan. Minulla ei ole juurikaan kunnianhimoa eikä yritteliäisyyttä joten pieni lankakauppa taitaa jäädä minun kohdallani ikuiseksi haaveeksi.

Elämä voittaa

Joulusta tuli sittenkin joulu. Ja vieläpä ilman kummempaa stressiä. Saunoimme, söimme vatsamme täyteen perinteisiä jouluherkkuja, pukki kävi ja toi lapsille paljon lahjoja ja hieman aikuisillekin. Suklaata olen ahminut hieman liiankin kanssa, mikä näkyy vaa'assa, mutta tähän on muutosta toivottavasti luvassa. Uusi vuosi saa luvan tuoda tullessaan tervellisemmän elämän, kevyempää ruokaa, enemmän ulkoilua ja liikuntaa sekä näiden myötä hyvän mielen. En siis tee uuden vuoden lupauksia, koska eivät ne ole ennenkään pitäneet vaan teen toiveita tulevalle vuodelle. Toivon myös itselleni lisää kärsivällisyyttä lasten kanssa ja parempaa sotkun ja sekamelskan sietokykyä, mikä vähentäisi stressaamistani kummasti. Toiveissa on myös hiukkasen enemmän omaa aikaa käsitöiden, lukemisen, bloggaamisen ja liikunnan parissa ja enemmän voimia ja aikaa tavata ihanaisia ystäviä ja heidän lapsiaan. Tulkoon uudesta vuodesta kaikille onnellinen ja parempi kuin kaikki edelliset! Hyvää uutta vuotta 2010 itse kullekin!!

Uupumus

Elämä voi joskus olla todella vaikeaa. Tuntuu, että kaikki kaatuu päälle eikä jaksa mitään ylimääräistä. Voisi vain nukkua koko ajan. Tähän on montakin syytä enkä halua niitä tässä sen kummemmin eritellä koska periaatteessa kaikki on hyvin, mieli vain on aika maassa. Joulu ei nyt innosta yhtään ja onneksi lapset ovat vielä niin pieniä etteivät osaa kaivata kummoisia joulujuttuja. Toivoa tähän elämään tuo se, että ensi maanantain jälkeen päivä alkaa viimeinkin pitenemään, joskin hitaasti. Ehkäpä tästä taas noustaan ja reipastutaan kevään mittaan.

Pallero ja tyllerö

Hiljaista on käsityörintamalla ja muissakin ns. omissa jutuissa. Arjesta selviämisessä on tarpeeksi tekemistä, siitä pitävät hyvän huolen kaksikuinen pojanpallero ja puolitoistavuotias tytöntyllerö. Pyykkikone ja tiskikone laulaa joka päivä, joskus useampaan otteeseen. Vaippoja vaihdetaan noin kymmenen kertaa päivässä ja imetys vie oman aikansa sekä tietysti tyllerön syöttäminen, hän kun ei vielä kovin hyvin itse osaa syödä vaikka tahtoa kyllä olisi. Joulua koitetaan pikkuhiljaa laitella, miehen kanssa on tänään leivottu torttuja ja parhaillaan ukkokulta kaulii piparitaikinaa. Stressiä en joulunvietosta kuitenkaan aio ottaa, varsinkaan kun mitä todennäköisemmin vietämme aaton ja joulupäivän oman perheen kesken. Tapaninpäivänä sitten ajelemme vanhempieni luo. Vaikka yleensä olen jouluihminen ja tykkään kovasti laittaa joulua, nyt en ole ollenkaan niin innostunut. Sekin varmaan johtuu siitä, että palleron mahavaivat ja iltaitkut vievät aika tavalla voimia ja haluan keskittyä enemmän lasten hoitamiseen. Tuleehan noita jouluja vielä jolloin kerkeän hössöttää ja tarpeen tullen vaikka stressatakin jos siltä tuntuu, nyt otetaan ihan rauhallisesti ja odotellaan loppiaista jolloin pallero täyttää maagisen kolmen kuukauden iän. Silloinhan vauvaperheissä useimmiten alkaa elämä helpottua, toivottavasti myös meillä. Ehkä minulla on sitten enemmän aikaa käsitöille, bloggaamiselle ja muille omille jutuille, EHKÄ!