Joulusta tuli sittenkin joulu. Ja vieläpä ilman kummempaa stressiä. Saunoimme, söimme vatsamme täyteen perinteisiä jouluherkkuja, pukki kävi ja toi lapsille paljon lahjoja ja hieman aikuisillekin. Suklaata olen ahminut hieman liiankin kanssa, mikä näkyy vaa'assa, mutta tähän on muutosta toivottavasti luvassa. Uusi vuosi saa luvan tuoda tullessaan tervellisemmän elämän, kevyempää ruokaa, enemmän ulkoilua ja liikuntaa sekä näiden myötä hyvän mielen. En siis tee uuden vuoden lupauksia, koska eivät ne ole ennenkään pitäneet vaan teen toiveita tulevalle vuodelle. Toivon myös itselleni lisää kärsivällisyyttä lasten kanssa ja parempaa sotkun ja sekamelskan sietokykyä, mikä vähentäisi stressaamistani kummasti. Toiveissa on myös hiukkasen enemmän omaa aikaa käsitöiden, lukemisen, bloggaamisen ja liikunnan parissa ja enemmän voimia ja aikaa tavata ihanaisia ystäviä ja heidän lapsiaan. Tulkoon uudesta vuodesta kaikille onnellinen ja parempi kuin kaikki edelliset! Hyvää uutta vuotta 2010 itse kullekin!!
28. joulukuuta 2009
Elämä voittaa
Joulusta tuli sittenkin joulu. Ja vieläpä ilman kummempaa stressiä. Saunoimme, söimme vatsamme täyteen perinteisiä jouluherkkuja, pukki kävi ja toi lapsille paljon lahjoja ja hieman aikuisillekin. Suklaata olen ahminut hieman liiankin kanssa, mikä näkyy vaa'assa, mutta tähän on muutosta toivottavasti luvassa. Uusi vuosi saa luvan tuoda tullessaan tervellisemmän elämän, kevyempää ruokaa, enemmän ulkoilua ja liikuntaa sekä näiden myötä hyvän mielen. En siis tee uuden vuoden lupauksia, koska eivät ne ole ennenkään pitäneet vaan teen toiveita tulevalle vuodelle. Toivon myös itselleni lisää kärsivällisyyttä lasten kanssa ja parempaa sotkun ja sekamelskan sietokykyä, mikä vähentäisi stressaamistani kummasti. Toiveissa on myös hiukkasen enemmän omaa aikaa käsitöiden, lukemisen, bloggaamisen ja liikunnan parissa ja enemmän voimia ja aikaa tavata ihanaisia ystäviä ja heidän lapsiaan. Tulkoon uudesta vuodesta kaikille onnellinen ja parempi kuin kaikki edelliset! Hyvää uutta vuotta 2010 itse kullekin!!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
ollaankohan me jotenkin sukulaissieluja... Mulla tuntuu olevan tuo sotkunsietokyky aika lujilla nyt.. raskausviikkoja kohta 37 täynnä niin ehkä se stressaa, kun ei jaksa tehdä samalla lailla kuin normaalisti... voimia sinulle!
VastaaPoista