Muutto on ohi ainakin siltä osin, että tavarat ovat olleet uudessa kodissa jo parisen viikkoa. Paikkaansa ne eivät ole kaikki vielä löytäneet vaan lojuvat vielä osittain pahvilaatikossa. Pikkuhiljaa tästä kuitenkin kotia tehdään ja kyllähän tämä jo enemmän kodilta tuntuu kuin vanha asunto koskaan. Mitään ylimääräistä en ole ehtinyt tekemään. Kamera on vielä jossain piilossa joten kuvia ette vielä uudesta kodista tai mistään muustakaan saa. Neulomaankaan en ole ehtinyt tai jotenkin en osaa neuloa täällä vielä ennenkuin kaikki on paikallaan.
Pikkulikka on jo muutaman yön nukkunut omassa huoneessa ja hyvin onkin nukkunut, vain kahtena ensimmäisenä yönä heräsi kerran itkemään, mutta aina aamuisin pääsee vielä äitin viereen köllimään niin kai hän sitten on ymmärtänyt, ettei häntä ole hylätty vaikka nukkuukin yksin. Saas nähdä miten sitten käy kun pikkusisarus syntyy, muuttuuko ääni kellossa. Jotenkin tuntuu, että odotusaika menee ihan hirmu nopeasti, vajaa seitsemän viikkoa on laskettuun aikaan enkä ole vielä yhtään valmistautunut. Pikkuruiset vaatteet pitäisi kaivaa laatikoista ja pestä valmiiksi. Kehdon patjaan täytyisi ommella päällinen ja jotain muutakin ommella tai neuloa ihan vain tulevaa pienokaista ajatellen. En siitä kuitenkaan mitään stressiä ota, sillä vauva tuskin välittää siitä, onko hänen piponsa uusi vai siskolta peritty, mutta jotenkin itsestä tuntuisi kivalta tehdä hänelle jotain omaa. Oman jännityksensä tähän tuo se, ettemme tiedä onko tulossa tyttö vai poika, joten saa nähdä periikö pikkuinen kaikki isosiskon vaatteet vai vain neutraalimmat tapaukset. Aika näyttää ja se aika voi koittaa hyvinkin pian, sillä nyt jo supistelee välillä aika tujakasti vaikka paikallaan makoilisi.
