Huomenta!

Heräsinpä tänä aamuna jo ennen isännän herätyskelloa eli vähän viiden jälkeen. Jos jaksaisin, tekisin niin joka aamu, sillä se on tällä hetkellä ainoa keino saada hieman omaa hiljaista aikaa. Nautiskelin aikaisen aamukahvin töihin lähtevien talon miesten kanssa ja paistoin isännälle evääksi ja itselleni aamupalaksi pannuleipää. Miesten lähdettyä töihin minulla on ollut runsaasti aikaa lukea läpi kaikki ne miljoonat (no ei nyt ihan) blogitekstit, jotka ovat jääneet viime aikoina lukematta kun en vaan yksinkertaisesti ole ehtinyt koneella useinkaan istumaan muutamaa minuuttia kauempaa.

Pyykkiruljanssi jatkuu tänäänkin pyyhe- ja valkopyykin muodossa. Lisäksi on perjantai, mikä minulle tarkoittaa siivouspäivää. Koko talo on käytävä läpi ainakin imurin kanssa ja keittiön lattia on kuurattava kunnolla, täällä kun majailee pieni syömään opetteleva vajaa kaksivuotias, joka tiputtelee milloin mitäkin lattialle vahingossa tahallaan. Viikonlopuksi talo tulee taas täyteen ihmisiä, mikä tuntuukin mukavalta vaihtelulta arki-iltoihin verrattuna, varsinkin, kun muutama viime viikonloppu on ollut hiljaisempaa.

Pannuleivästä tuli mieleen, että mainittakoon nyt täälläkin, että olemme isännän kanssa aloittaneet karppaamisen. Tavoitteena on saada painoa hieman alas ja toki muutenkin parempaa oloa itselle. Tosin meillä tämä karppaaminen on vielä aika opettelua ja välillä tulee retkahdettua, kuten eilen kun teki niin kovasti mieli hernekeittoa ja ruisleipää jota muut söivät. Muuten en ole kyllä leipää, pastaa enkä riisiä kaivannut yhtään, minulle maistuu paljon paremmin erilaiset lihat/kalat/kana salaatin kera. Perunaa tekee välillä mieli, varsinkin kun uudet perunat maistuu niiiin hyvältä voin kanssa ja on myönnettävä, että maistoinkin ihan vaan yhden perunan omasta "kasvimaasta", josta laitoin eilen kuvan.

I dag

Tutkailtiin "kasvimaata"...

...ja maisteltiin sieltä porkkanaa...

Ihmeteltiin ötökkää puutarhatuolissa...

ja omenoita takapihan puissa

Lopuksi huilattiin rinsessatuolissa

Mukava tavallinen arkipäivä, vielä ei ole kiire minnekään.

Ei näy, ei kuulu

Uuden maan, uuden tilapäiskodin ja kaikkien niihin liittyvien asioiden(mm. kielen) opettelu vie niin paljon aikaa ja energiaa, ettei jaksa oikein jäsennellä ajatuksiaan sen verran järkevään muotoon, että niitä viitsisi täällä julkaista. Siitä hiljaisuus. Nyt on kuitenkin suunitelmissa otta tavaksi joka päivä kirjottaa jotain pientä, että itsekin jälkeenpäin muistaisi miten pyörällä päästään sitä onkaan ollut. Ja ehkä jotain kuvamateriaalikin on jossain välissä luvassa jos vain viitsin kunnostautua sillä saralla.

Tänään on ollut pyykkipäivä. Pesukone hajosi viikonloppuna ja pyykkiä ei oltu silloin pesty muutamaan päivään joten sitä oli jo hitusen kertynyt. Tänään saatiin viimein uusi pesukone ja sitä onkin nyt opeteltu käyttämään ja viikon aikana kertynyttä pyykkivuorta valloitettu oikein urakalla. Neljän aikuisen ja kahden pienen lapsen taloudessa pyykkiä ehtii viikossa kertyä aikalailla. Varsinkin kun toinen lapsista vielä opettelee vessassa käymistä ja vahinkoja tulee melkein päivittäin, aina kun ei muista kertoa, että pissattaa tai äiti ei muista kysyä.

Eilen kävin eräällä koululla ns. haastattelussa kielikurssia varten ja täytyy kyllä sanoa, että parin viikon päästä alkava kurssi tulee ihan tarpeeseen. Aika avutonta minun ruotsin puhumiseni vielä on. Ymmärrän kyllä aika hyvin jos puhutaan suht selkeästi, mutta itse en uskalla oikein puhua, kun tuntuu, että jokaista sanaa pitää aina miettiä liian kauan. Mutta jospa siitä kurssista olisi apua ja alkaisi tämä elämä täällä sujua vähän paremmin kun ei joka paikkaan tarvisi tulkkia mukaan.