Voihan blogihiljaisuus

Jälleen kerran on tauko päässyt venähtämään liian pitkäksi ja inhoan sitä aina selitellä, mutta jotenkin tuntuu, että on pakko. Osasyynä harvoin postaamiseen on se, että tämänhetkisessä asuinpaikassamme tietokone sijaitsee ns. eteisaulassa, josta kuljetaan joka paikkaan, keittiöön, olohuoneeseen, vessaan jne. Trafiikki tietokoneen ympärillä on siis melkoinen ja vaikka täällä ei kukaan kyttääkään, mitä joku tietokoneella tekee, minua ahdistaa suunnattomasti jos en saa kirjoittaa blogiini rauhassa. Niinpä kirjoitan nytkin illalla, kun kaikki muut ovat nukkumassa. Yleensä en kuitenkaan tätäkään jaksa harrastaa, koska olen liian väsynyt keskittyäkseni kirjoittamaan edes jollain tasolla järkeviä lauseita. Nytkin tekee tiukkaa, mutta päätin silti pikaisesti kertoa kuulumisia.

Olen ollut taas vaihteeksi kotosalla, kun toissa viikolla minulle yhtäkkiä ilmoitettiin, että olen selvittänyt SFI:n (svenska för invandrare) eikä minun enää tarvi käydä kyseistä kurssia. Olin vähän ihmeissäni, koska mielestäni en edelleenkään osaa PUHUA ruotsia kovin hyvin. Toki kielioppiasiat on minulle aika helppoja ja osaan aika hyvin kirjoittaa, kun saan rauhassa miettiä, mutta kun pitäisi alkaa puhumaan, niin usein tuntuu, että kaikki sanat katoaa päästä jonnekin. Siksipä ilmoittauduin komvuxiin opiskelemaan vähän lisää ruotsia ja lisäksi yhteiskuntaoppia, jotta olisin vähän paremmin perillä siitä, miten täällä kaikki oikein toimii. En tosin vielä ole saanut tietoa olenko mahdollisesti päässyt noille kursseille, mutta toivon sitä kovasti.

Haaveilen kovasti omasta kodista. Olisi niin ihanaa purkaa nuo nurkissa lojuvat pahvilaatikot ja käyttää kaikkia omia tavaroita. Ja ennen kaikkea haluaisin päästä sisustamaan oman mielen mukaan. Mietinkin tässä, että voisin (ehkä, mahdollisesti, en lupaa mitään) tehdä piakkoin sisustuspostauksen eli vähän suunnitella sitä millaista sisustusta olen päässäni miettinyt tulevaan kotiin, jota ei kylläkään vielä ole edes tiedossa, valitettavasti. Aika kiven alla tuntuu asunnot olevan.

Kolmården

Nyt niitä lupailemiani kuvia Kolmårdenin reissusta. Kovin paljon sanottavaa en kyseisestä paikasta keksi, se on ehkä itse koettava. Kolmården on todella käymisen arvoinen paikka, vaikka lippujen hinnat hieman hirvittääkin, meidän perheeltä tuli maksamaan euroissa vähän päälle satasen, vaikka poikanen pääsi vielä ilmaiseksi. Mutta onhan siellä paljon nähtävää ja koettavaa, eikä kaduta, että tuli käytyä.

Olipa viikko!

Toisinaan tuntuu, ettei elämässä tapahdu viikon aikana juuri mitään. Arkirutiinit vain toistuu ja päivät lipuu ohi melkein huomaamatta. Joskus taas on viikkoja, jolloin tapahtuu enemmän kuin joskus koko kuukauden aikana. Kulunut viikko oli totisesti sellainen. Saatiin kahdet eri vieraat Suomesta, käytiin Kolmårdenissa, Ikeassa( missä osasin jopa tilata ruokaa itse koko porukalle ruotsiksi, hyvä minä!), shoppailtiin Kista Galleriassa ja seikkailtiin kävellen Gamla Stanissa ja vähän sen ympärilläkin. Kaiken tämän keskellä sairastimme vielä vuoronperään mahataudin, joten nyt olo on aika naatti. Lupaan pian laittaa kuvia Kolmårdenista ja Gamla Stanista, nyt tahtoo vaan nukkumaan...zzzzzz