Jouluista ja mustikantuoksuista tiskausta

Aah, tätä hiljaisuutta. Muksut nukkuu taas pitkästä aikaa päiväunia yhtä aikaa. Tää laittaa nyt mustikkakynttilät palamaan ja joululaulut soimaan ja kipittää keittiöön tiskaamaan. Yleensä vihaan käsin tiskaamista ja nykyään kyllä myös astianpesukoneen täyttämistä, mutta täällä evakossa, kuten muutenkin muiden kotona, tiskaaminen tuntuu mukavalta. En tiedä johtuuko se siitä, että astiat ovat erilaisia kuin kotona, mutta kaikki muutkin kotihommat tuntuvat paljon mieluisammilta kylässä.

Ja jos joku kummastelee miksi kuuntelen jo nyt joululauluja, onhan vasta lokakuu, niin minähän vain kuuntelen. Piste. Joku sanoi joskus, että vain rakastuneet ihmiset kuuntelevat joululauluja ennen marraskuuta ja tottahan toki minulla on silloin lupa kuunnella joululauluja, olenhan ollut rakastunut jo neljä vuotta. Vaikka alkuhuuma on haihtunut, rakkaus ei ole mihinkään kadonnut. Päinvastoin, varsinkin nyt erossa ollessa tajuaa miten syvästi toiseen onkaan kiintynyt. Siksipä lievitänkin ikävää kuuntelemalla joululauluja. Enkä minä niihin kyllästy ennen joulua, koska ne eivät soi kuitenkaan 24/7 ja valikoin kuuntelemani joululaulut aika tarkkaan. Kaupoissa joulun alla soivat tiptapit saa pysyä kaupoissa.

Syntymäpäivä evakossa

Täällä sitä pikkusiskon luona elellään evakossa kun kotona hurisee kuivaaja yöt ja päivät ja kylppäri on kokonaan pois käytöstä. Kylpyhuoneen vesivahinkoa siis korjaillaan ja tarkkaa tietoa remontin kestosta ei ole. Remonttimies itse arvioi, että voi mennä jopa seitsemän viikkoa, mutta toivon, että vähempikin aika riittää. Vaikka täällä onkin mukava olla, melkein kuin kotona, niin kyllä se koti-ikävä vaan iskee aika ajoin. Ensimmäinen viikko alkaa olla takana eli mahdollisesti vielä kuusi viikkoa edessä. Pääasiassa kaikki on mennyt hyvin, mutta toki muksujakin varmaan koti-ikävä välillä kaihertaa ja siksi ovat hieman normaalia kärttyisempiä ja varsinkin poikaa on iltaisin hankala saada nukkumaan. Kaiken lisäksi isäntä asustaa töiden takia kotona, joten apua ei ole lastenhoitoon paljon saatavilla. Siskollakin kun on oma lapsi hoidettavana niin lisäpari käsiä ei olisi pahitteeksi. Tokihan joku hoitaa useampaakin lasta yksinään, mutta kun on tottunut siihen, ettei kaikki ole omalla vastuulla, tuntuu tämä toisinaan aika raskaalta. Eikä tilannetta yhtään helpota se, että välillä on muutenkin ikävä ukkokultaa, kun ensimmäistä kertaa tapaamisemme jälkeen eli neljään vuoteen ollaan näin pitkään erossa. No, viikon päästä saadaan isukkikin tänne viettämään viikonloppua.

Kyllä tämän evakkoajan jotenkin kestää, kun miettii mitä kaikkea mukavaa odottaa kotona sitten, kun sinne päästään. Eilen tilasin olohuoneeseen uudet nahkasohvat, mustat ja kulmikkaat. Vanhan kulmasohvan päälliset alkoivat vedellä viimeisiään ja vaikka ensin ajattelinkin päällystää ne uudelleen, niin kuitenkin tulin siihen lopputulokseen, etten saa sitä tehtyä nyt kun muksut ovat pieniä ja seuraa ja huolenpitoa vaativia. Siispä vanha sohva saa väistyä uusien tieltä. Ehkä löydämme sille vielä jonkun verhoiluintoisen uuden omistajan, koska muuten sohva on mielestäni ihan kelpo kunnossa (saa ilmoittautua).

Toinen odottamisen arvoinen asia on uusi kylppärin lattia. Monet kerrat olen tuskastellut vanhan ruskean lattian ja sen päällä kulkevien putkien kanssa. Nyt remontin yhteydessä putket saadaan kätevästi lattian alle ja uudet laatat piristävät melko varmasti ja ainakin kylppäri on helpompi pitää puhtaana.

Lisäksi siinä vaiheessa, kun kotiudumme, joulu alkaa olla jo niin lähellä, että voi huoletta alkaa kaivelemaan jouluvaloja ja koristeita kaappien kätköistä. Aion nauttia niistä kotona jo hyvissä ajoin ennen joulua, sillä varsinaisen joulun vietämme tänä vuonna Ruotsissa lasten toisessa mummolassa.

Noita odotellessa koitan nyt nauttia siitä, että pitkästä aikaa saan viettää kunnolla aikaa pikkusiskoni ja hänen ihanan tyttönsä kanssa. Nyt kaikki muksut ja sisko ovat päiväunilla, mutta kunhan he heräävät, niin keittelemme kaffet ja syömme ihanaista siskoni tekemää synttärikakkua, sillä tänään on taas se päivä vuodesta kun meikäläiselle tulee ikää lisää.

Iso mies

Tässä se nyt on, mamman reipas 1-vuotias miehenalku seisomassa omilla jaloillaan. Sain kuin sainkin räppästyä kuvan sopivalla hetkellä, mutta nyt kun ikää on jo melkein viikon yli vuoden, alkaa tuo seisominen sujua yhä pitempiä aikoja. Melko pian sitä jo kävellään kohti uusia seikkailuja. Synttärijuhlissa vilinää riitti, kun pieniä kavereita oli käymässä useampia kera vanhempien. Juhlat onnistuivat hyvin ja ainakin sankarilla tuntui olevan hauskaa ja sehän on kaiketi pääasia.