Lukutoukka

Joulun jälkeen se aina iskee, hirveä hinku lukea kirjoja. Jopa puoli vuotta hurahti taas, etten lukenut kirjan kirjaa, mutta nyt... olisin koko ajan nenä kiinni kirjassa jos vain mahdollista. Telkkariakaan ei enää huvita katsella, välillä laitan joitakin ohjelmia tallennukseen ja katson ne sitten kun jaksan ja muistan. Tokikaan minulla ei lukemiseen ole niin ruhtinaallisesti aikaa kuin toivoisin, lapset vaativat oman aikansa ja haluan sen myös heille antaa vielä kun he ovat pieniä ja kaipaavat äidin seuraa. Kuitenkin illan tullen lasten mentyä nukkumaan käperryn sohvan nurkkaan tai sujahdan peiton alle ja luen, luen ja luen. Ahmin sivuja joskus tuntikaupalla niin , että joskus aamulla on hieman vaikea saada kiskotuksi itsensä sängystä ylös. Siispä voi olla, että lähiaikoina ilmestyy taas hieman enemmän kirjapostauksia.

kuva täältä

Pukinkontista paljastui edellisvuoden tavoin Kate Jacobsin uusin kirja Lankakaupan talvi. Lahja ei kylläkään ollut mikään yllätys, sillä tilasin sen itse ja taisinpa paketoidakin, isäntä toimi vain maksumiehenä. Kirjan lukemiseen ei taaskaan montaa päivää mennyt, mutta mielestäni tämä ei ollut niin koukuttava kuin sarjan kaksi aiempaa osaa. Se saattoi johtua siitä, että tässä osassa ei ollut niin paljon neulomiseen liittyvää juttua kuin aiemmissa osissa. Ihan kelpo luettavaa silti ja olen iloinen, että kirja löytyy nyt hyllystäni, sillä ehdottomasti luen koko sarjan vielä uudelleen, enkä pistäisi pahakseni jos sarjaa tulisi vielä lisää. Vielä kun löytäisin jostain omakseni sen ensimmäisen osan jonka aikoinaan lainasin kirjastosta.

Vielä siitä joulusta

Eipä noita kuvia tullut näköjään kovin paljon otettua. En ehkä ole oikein kameraihmisiä, mieluummin nautin hetkistä silloin kun ne on käsillä kuin keskittyisin kuvaamisen jotta voisin muistella noita hetkiä myöhemmin. Tässä nyt kuitenkin muutama kuva joulusta joka oli hieman erilainen kuin aiemmat jouluni. Suurimmat erot olivat ehkä saunan puuttuminen ja joulupäivänä alennusmyynnin tungoksessa tarpominen totutun löhöilyn, suklaan syömisen, lukemisen jne. sijaan. Ruotsissa kun mellandagsrea pärähtää joissakin kaupoissa käyntiin jo joulupäivänä. Tämä oli minulle ihan uutta ja olin aivan ihmeissäni. Eihän sinne toki pakko ollut lähteä, mutta isäntä halusi metsästämään uutta puhelinta ja samalla pääsin hakemaan itselleni tai oikeastaan kotiin maton, jota olin kuolannut jossain mainoksessa.

Muuten joulu meni aika samojen kaavojen mukaan kuin Suomessa. Ainakin ruokien osalta tähän vaikutti se, että vietimme suomalais-ruotsalaista joulua. Ruotsiakaan en siis kovin paljon oppinut lisää, sillä suurin osa ihmisistä, joiden kanssa joulua vietimme, puhui/puhuu myös suomea.

Se ero on pakko vielä mainita, että suklaata söin jouluna ihan luvattoman vähän. Paketeistakaan sitä ei löytynyt yhtään, mutta jostain kumman syystä en sitä kaivannutkaan. Tosin kotiin palattua tilanne on kyllä korjattu...

Hupsista!

Vuosikin pääsi näköjään vaihtumaan lähes huomaamatta, ilman suurempia juhlallisuuksia. Uudenvuoden aatonaattona palasimme Ruotsista joulureissulta (josta ehkä myöhemmin juttua kuvien kera jos jotain julkaisukelpoista löytyy). Pitkän laiva- ja automatkan takia olimme kaikki aika väsyneitä ja muutenkin reissusta rähjääntyneitä, ettemme edes jaksaneet miettiä uuden vuoden juhlintaa. Ilta menikin aika arkisesti ja lasten mentyä nukkumaan kaivauduimme isännän kanssa sohvan nurkkaan katselemaan elokuvia ja rikossarjoja. Emme oikeastaan edes huomanneet ulkoa tulevaa rakettien pauketta ja lapsetkin nukkuivat melko sikeästi vaikka kummatkin olivat kipeinä, pojalla yskää ja tytöllä vesirokko.

Merkittävin asia vuoden vaihtumisessa minulle oli tänä vuonna tupakoinnin lopettaminen. Olen polttanut noin seitsemän vuotta enemmän tai vähemmän, ainoastaan raskaus- ja imetysajat olen ollut polttamatta ja silloin onkin ollut erityisen hyvä syy. Nyt hieman jännittää, miten onnistun lopettamisessa kun ei ole sen kummempaa syytä siihen. Tottakai oma terveys on tärkeä asia, mutta joskus kun olen miettinyt lopettamista, ei asia ole tuntunut kovin vakavalta. Sitä on vain ajatellut, että ei minulle tästä mitään tule, kun lopetan kuitenkin jossain vaiheessa. Oikeastaan en edes muista miksi päätin lopettaa polttamisen juuri nyt ja tässä samassa mieleen juolahtaakin ajatus, että voinhan lopettaa joskus myöhemminkin, ei ole pakko juuri nyt, mutta onneksi järki toimii vielä sen verran, että tajuan, ettei lopettaminen ainakaan helpommaksi tule joten parempi tehdä se nyt.

Onnellista, terveellistä ja parempaa uutta vuotta ihan jokaiselle!!