Heräsinpä tänä aamuna jo ennen isännän herätyskelloa eli vähän viiden jälkeen. Jos jaksaisin, tekisin niin joka aamu, sillä se on tällä hetkellä ainoa keino saada hieman omaa hiljaista aikaa. Nautiskelin aikaisen aamukahvin töihin lähtevien talon miesten kanssa ja paistoin isännälle evääksi ja itselleni aamupalaksi pannuleipää. Miesten lähdettyä töihin minulla on ollut runsaasti aikaa lukea läpi kaikki ne miljoonat (no ei nyt ihan) blogitekstit, jotka ovat jääneet viime aikoina lukematta kun en vaan yksinkertaisesti ole ehtinyt koneella useinkaan istumaan muutamaa minuuttia kauempaa.
Pyykkiruljanssi jatkuu tänäänkin pyyhe- ja valkopyykin muodossa. Lisäksi on perjantai, mikä minulle tarkoittaa siivouspäivää. Koko talo on käytävä läpi ainakin imurin kanssa ja keittiön lattia on kuurattava kunnolla, täällä kun majailee pieni syömään opetteleva vajaa kaksivuotias, joka tiputtelee milloin mitäkin lattialle vahingossa tahallaan. Viikonlopuksi talo tulee taas täyteen ihmisiä, mikä tuntuukin mukavalta vaihtelulta arki-iltoihin verrattuna, varsinkin, kun muutama viime viikonloppu on ollut hiljaisempaa.
Pannuleivästä tuli mieleen, että mainittakoon nyt täälläkin, että olemme isännän kanssa aloittaneet karppaamisen. Tavoitteena on saada painoa hieman alas ja toki muutenkin parempaa oloa itselle. Tosin meillä tämä karppaaminen on vielä aika opettelua ja välillä tulee retkahdettua, kuten eilen kun teki niin kovasti mieli hernekeittoa ja ruisleipää jota muut söivät. Muuten en ole kyllä leipää, pastaa enkä riisiä kaivannut yhtään, minulle maistuu paljon paremmin erilaiset lihat/kalat/kana salaatin kera. Perunaa tekee välillä mieli, varsinkin kun uudet perunat maistuu niiiin hyvältä voin kanssa ja on myönnettävä, että maistoinkin ihan vaan yhden perunan omasta "kasvimaasta", josta laitoin eilen kuvan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti