Illalla nukkumaan mennessä ajattelin, että sunnuntaina nukutaan pitkään, otetaan rennosti, huilataan, tehdään jotain helppoa ruokaa ja nautitaan kiireettömästä päivästä perheen kera. Mitä vielä, aamu alkoi mukavasti seitsemältä pojanpalleron kitinällä. Hain pojan viereeni sänkyyn, johon hän joskus nukahtaa uudestaan. Touhuaminen ja kitinä kuitenkin jatkui ja kappas, vaippakin oli täyttynyt ja vähän tursuillut ylikin. Ei muuta kun silmät ristissä pesemään peppua ja vaihtamaan likaantuneita vaatteita. Samalla heräsi vielä tytöntyllerökin ja oli vailla jotakin. Tyllerön tahtomisista on välillä vielä aika hankala ottaa selvää, kysymyksiin saatetaan vastata sekä nyökkäämällä ja puistamalla päätä. Hän saattaa pyytää maitoa, mutta juosta sitten karkuun ja tulla taas muutaman minuutin päästä uudestaan kinumaan maitoa jolloin se saattaa ehkä kelvata. Lisäksi lastenhuoneessa odotti taas ei niin mukava yllätys, hoitokissat olivat käyneet vaihteeksi tekemässä tarpeitaan muun muassa värityskirjaan ja huoneessa väliaikaisesti majailevalle sängylle. Eikä tämä ollut suinkaan ensimmäinen kerta, pyykkikorissa odotti kissanpissaisia lakanoita ja vaatteita, joten ei muuta kuin kone pyörimään. Vielä kahden pesunkin jälkeen pyykit haisivat kissanpissalle. Vaikka tuo lirauttelu onkin aika selvä merkki koti-ikävästä, alkaa vähäinenkin rakkauteni eläimiä kohtaan hiipua ja tuntuu siltä, että luovumme pian omastakin kissastamme.
Päivä jatkui ihanasti tiskivuoren selättämisellä ja lakanoiden vaihtamisella. Onneksi isäntä sentään otti tyllerön mukaansa lähtiessään hakemaan työkaluja huomista työpäivää varten. Nyt olen siis pojan kanssa kahden kotona ja saan olla hieman rauhassa, tosin poika ei suostu nukkumaan vaikka olisi jo kovastikin päiväunien aika ja vielä pitäisi tiskata astiat jotka eivät mahtuneet koneeseen ja viikata pyykkiä ja laittaa koneesta pyykit kuivumaan mikäli ne eivät enää haise kissanpissalle. Joten se siitä lepopäivästä. Oloani ei yhtään helpota se, että huomenna on taas maanantai ja isäntä lähtee töihin ja tiedossa on pitkän työmatkan vuoksi pitkiä päiviä kotona muksujen ja kolmen kissan kanssa. Hermoromahdus on siis melkoisen lähellä.
Mutta jottei tästä nyt taas tulisi kokonaan negatiivista, laitetaan mukaan muutama kuva jotka saavat mielen hieman paremmaksi.
pallero ja toinen hoitokissoista nokosilla
tyllerö - tuleva palomies(nainen)?
kumpparit oli pakko saada jalkaan
kävelyllä mummulassa vaunuilla joissa äitikin on aikoinaan pötkötellyt
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti