Tuntuu niin mukavalta kun kevätaurinko alkaa paistaa, sitä huomaa heti olevansa pirteämpi ja jaksaa taas tehdä vaikka mitä. Tässä onkin pari kuukautta mennyt ihan sumussa, ruiininomaisesti on tehnyt pakolliset päivittäiset asiat, siivonnut, pyykännyt, tiskannut, vaihtanut vaipat, kokannut, syöttänyt, leikkinyt, nukuttanut. Ulkonakaan en ole paljon jaksanut olla. Ihan kuin olisin nukkunut talviunta ja nyt kevätauringon säteet alkavat pikkuhiljaa herätellä taas tekemään kaikkea mukavaa ja iloitsemaan pienistä hetkistä.
On tähän väsymykseen valon puutteen lisäksi toinenkin syy. Minussa kasvaa uusi pieni ihmisen alku jolle tapahtuu paljon pieniä asioita (tai oikeastaan hyvin suuria) ja ihmekös tuo, että väsyttää. Olo ei ole muutenkaan ollut kovin kummoinen, aamupahoinvointi on kestänyt iltaan saakka enkä ole saanut syödyksi paljon mitään. Ainakaan mitään kunnollista. Jäätelö toki on maistunut, mutta onneksi sen kulutus on pysynyt kohtuudessa, ainakin toistaiseksi. Odottelen vain niitä aikoja, kun kykenen taas syömään kunnon ruokaa, josta saan hyvää energiaa ja jaksan touhuta ja ulkoilla ja tehdä käsitöitäkin pitkästä aikaa.
Edessä olisi myös ennakkotehtävän teko. Olen viimein hakenut käsityönopettajakoulutukseen, mikä on ollut haaveeni jo pienestä asti. En tietenkään voi aloittaa opiskelua vielä ensi syksynä, sillä uusi tulokas on niihin aikoihin syntymäisillään, mutta otin asioista selvää ja voin aloittaa opiskelun myöhemmin vaikka saisin paikan jo nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti