Laatikkoelämää ja pientä valmista

Tyttöselle valmistui syksyksi pipo Suuren Käsityölehden ohjeella (kevään 2009 joku numero, on jo pakattuna niin en voi tarkistaa). Lankana oli 100% polyakryylia oleva Satu-lanka, jota oli ainakin näin pienessä työssä mukava neuloa, tosin heti jos kädet vähänkin hikosivat, niin lanka alkoi "narista" ja tuntui inhottavalta käsissä. Tämä oli siis viileämpien kelien neulottava. Toivottavasti kuitenkin osoittautuu käytössä hyväksi, sen näkee vasta syksyllä. Neiti ei ollut kovinkaan innostunut kuvauksista, eikä ihme, kukapa tykkäisi lämpimänä kesäpäivänä pitää paksua pipoa päässä.

Viimein sain valmiiksi myös salomoninsolmuhuivin ystävälleni, joka on sen varmaan jo vuosi sitten "tilannut". Alkuun päästyään huivi valmistui kuitenkin nopeasti ja odottaa nyt vaan pääsyä oikealle omistajalleen. Tenneesseestä virkattu huivi oli kiva "joka välissä" -käsityö eli sitä pystyi tekemään vaikka pari silmukkalenkkiä kerrallaan ja aina kun vain oli pienikin hetki, että saattoi sohvalle istahtaa.

Nyt voikin sitten hetki vierähtää, ennen kuin mitään valmista näkyy näillä main. On sen verran tämä elämä siirtynyt pahvilaatikoihin ja pyörii nyt niiden ympärillä. Tulevana viikonloppuna saamme todennäköisesti uuden kotimme avaimet ja menemme sinne auttamaan pienessä remontissa eli tapetoinnissa ja laminaatin asennuksessa. Sitten alkaakin tuo pahvilaatikoiden armeija pikkuhiljaa siirtymään kohti uutta kotia ja sielläpä sitä riittää sitten taas tekemistä. Ensin on purettava laatikot ja sitten alettava valmistaa kotia uutta pientä perheenjäsentä varten mihin liittyy myös tuo alimmassa kuvassa näkyvä kehto, joka pitäisi hioa ja käsitellä.

Kyllä täällä ehkä käsitöitäkin valmistuu, sillä minulla on kopassani jemmassa kolme keskeneräistä työtä joita kyllä teen aina kun ehdin ja muuton aikanakin saatan ehtiä neulomaan, sillä itsehän en pysty kasvavan mahani takia juurikaan mitään kantamaan, mutta siihen voikin sitten mennä enemmän aikaan kun saan niistä kuvia tänne.