Hupsista!

Vuosikin pääsi näköjään vaihtumaan lähes huomaamatta, ilman suurempia juhlallisuuksia. Uudenvuoden aatonaattona palasimme Ruotsista joulureissulta (josta ehkä myöhemmin juttua kuvien kera jos jotain julkaisukelpoista löytyy). Pitkän laiva- ja automatkan takia olimme kaikki aika väsyneitä ja muutenkin reissusta rähjääntyneitä, ettemme edes jaksaneet miettiä uuden vuoden juhlintaa. Ilta menikin aika arkisesti ja lasten mentyä nukkumaan kaivauduimme isännän kanssa sohvan nurkkaan katselemaan elokuvia ja rikossarjoja. Emme oikeastaan edes huomanneet ulkoa tulevaa rakettien pauketta ja lapsetkin nukkuivat melko sikeästi vaikka kummatkin olivat kipeinä, pojalla yskää ja tytöllä vesirokko.

Merkittävin asia vuoden vaihtumisessa minulle oli tänä vuonna tupakoinnin lopettaminen. Olen polttanut noin seitsemän vuotta enemmän tai vähemmän, ainoastaan raskaus- ja imetysajat olen ollut polttamatta ja silloin onkin ollut erityisen hyvä syy. Nyt hieman jännittää, miten onnistun lopettamisessa kun ei ole sen kummempaa syytä siihen. Tottakai oma terveys on tärkeä asia, mutta joskus kun olen miettinyt lopettamista, ei asia ole tuntunut kovin vakavalta. Sitä on vain ajatellut, että ei minulle tästä mitään tule, kun lopetan kuitenkin jossain vaiheessa. Oikeastaan en edes muista miksi päätin lopettaa polttamisen juuri nyt ja tässä samassa mieleen juolahtaakin ajatus, että voinhan lopettaa joskus myöhemminkin, ei ole pakko juuri nyt, mutta onneksi järki toimii vielä sen verran, että tajuan, ettei lopettaminen ainakaan helpommaksi tule joten parempi tehdä se nyt.

Onnellista, terveellistä ja parempaa uutta vuotta ihan jokaiselle!!