Ratkipoikkiväsynyt kirpparihiiri

Lupauksista huolimatta Powerparkin reissusta ei tule kuvia, hauska reissu oli kaikenkaikkiaan vaikka jälkeenpäin väsytti ja kadutti kun tuli tuhlattua enemmän rahaa kuin oli tarkoitus ja kärsinpä pari päivää pienoisesta huvipuistokrapulastakin. Päässä pyöri ja heikotti. Reissusta on kuitenkin selvitty(onhan siitä jo kaksi viikkoa). Silti olo on taas jotenki voimaton ja kiukkuinen. Loppukesä on ollut melkoista hulabaloota, vieraita on käynyt melkein enemmän kuin muina vuodenaikoina yhteensä, mikä on tietysti ollut mukavaa ja tietyllä tavalla rentouttavaakin, mutta toisaalta se on aina myös vähän uuvuttavaa järjestää koti jonkinlaiseen kuntoon ja omien muksujen ohella vielä passata muita. En valita, iloinen olen siitä, että on ollut elämää ympärillä, mutta toisinaan tuntuu voimat loppuvan, kun ei ole oikein ollut hetkiä, että olisi saanut omaa aikaa akkujen lataamiseen. Tuosta aiheesta olen kyllä kiukutellut isännällekin enemmän kuin oikeastaan olisin halunnut, mutta tuntuu aina vaan, ettei tässä perheessä mene koskaan nallekarkit tasan tuon oman ajan suhteen. No, jostakin aion kyllä itsellenikin omaa aikaa repiä, on pakko.

Kuluneella viikolla kuskasin säkillisen tavaraa kirpputorille myyntiin ja toivon totisesti, että suurin osa tavarasta menee kaupaksi. En rahan takia van siksi, että en kertakaikkiaan jaksa katsella ylitsepursuavia kaapeja ja vaatehuoneita. Luulenpa, että lahjoitankin myymättä jäänet tavarat sitten vaikka SPR:lle tai jonnekin muualle. Olen kyllä iloinen siitä, että rohkeasti ja ronskilla kädellä tyhjensin omaakin vaatekaappiani vaatteista, joita en ole käyttänyt aikoihin enkä varmaan tule koskaan käyttämäänkään. Vaikka vaatevarastoni kutistui aika pieneksi, en ole huolissani, koska joka tapauksessa käytän aika pientä määrää vaatteita ja suurin osa vaatteista oli vain täytteenä kaapissani. Ja nyt tietysti on sitten tilaa uusille suosikkivaatteille, enää puuttuu vain se lottovoitto, että olisi joskus varaa ostaa itselleenkin vaatteita.

Ostan itselleni hyvin harvoin vaatteita. Niin se vain menee, että ensin huolehditaan lasten vaatetuksesta ja sen jälkeen katsotaan, minkä verran rahaa jää omiin vaatteisiin ja harvoinpa sitä kovin paljon jää. Toisaalta, olen pienestä asti tottunut käyttämään sisaruksiltani perittyjä vaatteita, enkä lapsuudesta muista montaakaan kertaa, että joku vaate tai tavara olisi ostettu juuri minua varten. Niinpä siis nykyäänkin vaihtelemme siskojeni kanssa vaatteita ja jonkin verran ostelen kirppareilta, mikä tietysti on ekologisestikin ajateltuna järkevää.