Päivät sujahtaa ohi ihan huomaamatta. Muutaman tunnin kulutan koulunpenkillä, koitan ahkerasti oppia puhumaan ruotsia. Päästyäni vähän vaativampaan ryhmään, olen paljon motivoituneempi, kun joutuu oikeasti laittamaan itsensä vähän koetukselle. Pikkuhiljaa alkaa tuntumaan siltä, että saatan jopa joskus puhua ruotsia melko sujuvasti, jo nyt ajattelen välillä ruotsiksi eikä kaikkea tarvitse enää kääntää.
Suurin osa päivästä kuluu kuitenkin lasten kanssa touhutessa ja kotitöitä tehden. Nyt niitä taas jaksaa erilaisella innolla, kun on välillä kotoa pois ja tekee jotain ihan muuta. Tuntuu, että lapsetkin vaativat huomiota nyt enemmän kuin ennen, mikä sinänsä on ihan ymmärrettävää.
Odottelen jo kovasti vajaan kahden viikon päästä saapuvia Suomen vieraita, joita tuleekin sitten rytinällä. Lauantaina päivällä saamme vieraaksi lasten pikkuserkkuja äitinsä ja isovanhempiensa kera. Nämä samaiset isovanhemmat olivat myös lastemme varamummu ja -pappa, kun vielä asuimme Suomessa. Luvassa on siis varmasti mukava päivä. Vietämme tuolloin myös isännän siskontytön 1-vuotissynttäreitä, joten hulinaa tulee varmaan riittämään. Lauantai-iltana saammekin sitten viikoksi tänne ystäväpariskuntamme vauhdikkaiden poikiensa kera. Maltan tuskin odottaa, mutta jos päivät kuluu näin sutjakkaasti kuin tähän asti, niin hups vaan, on syyskuu ja odotus palkitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti