Tavaraähky

on vaivannut minua jo pitkään. Ahdistaa kaikki pöydillä, nurkissa, kaapeissa ja jaloissa pyörivä roina jota ei vaan osaa laittaa kiertoon tai heittää pois. Kummasti sitä ihminen vaan kiintyy tavaroihin joita ei oikeastaan edes tarvitse. Meiltä löytyy muun muassa:

• cd-levyjä, joita ei koskaan kuunnella
• kuntopyörä, jota on reilun vuoden aikana käytetty ehkä kymmenen kertaa (mutta joka on onneksi löytänyt uuden omistajan ja odottaa noutoa)
• astioita, jotka ovat kivan näköisiä, mutta niitä ei käytetä juuri koskaan
• monta monta kirjaa, jotka on kerran luettu eikä varmaan lueta toista kertaa
• verhoja, joista en enää niin välitä
• leluja, joilla lapset eivät leiki
• sisustusesineitä, jotka lymyilevät kaapissa, koska niille ei ole sopivaa paikkaa
• liikaa lakanoita
• liikaa pyyhkeitä
• isot kasat lehtiä joita selataan harvoin
• lankakeriä, joista en luultavasti tule tekemään mitään
• kattolamppuja, joille ei ole paikkaa
• lähes käyttämättömät kävelysauvat
• tauluja, joille ei ole paikkaa seinällä
• lipasto, jota inhoan, koska se on ruma ja imaisee sisäänsä kaikkea muuta tarpetonta

Tässä siis osa tavaroista, joille pitäisi jotain tehdä ja olenkin nyt aktiivisesti pyrkinyt eroon ensin isommista turhuuksista ja pikkuhiljaa myös pienemmistä tavaroista. Suoraan roskiin menevää tavaraakin on jo tullut muutama säkillinen, mutta pääasiassa pyrin kierrättämään suurimman osan. Huuto.netin kautta ovat uuden kodin jo löytäneet vanha kulmasohvamme, pinnasänky, hoitopöytä ja kuntopyörä. Netin kautta lahjoitin myös lastenammeen, jota käytettiin nykyään enää hyvin harvoin ja vei vaan paljon tilaa pienessä kylppärissämme. Turhasta eroon -projekti saa jatkoa, kun alan hinnoitella tavaroita kirpputorille. Parin viikon päästä olisi tarkoitus viedä nuo tavarat ja aikomuksena on laittaa hinnat sen verran alhaisiksi, että mahdollisimman paljon menisi kaupaksi.

Ei meillä tuota tavaraa kuitenkaan ole mitenkään erityisen paljon jos vertaa vaikka joihinkin tuttuihin. En oikeastaan edes tiedä, mistä tämä tavaraähky oikein on saanut alkunsa. Aiemmin olin ennemminkin tavarahamsteri. Ison perheen lapsena minulla ei pienenä ollut kovinkaan paljon mitään omaa, joten sitten, kun sai itse hankittua tavaroita, mistään ei halunnut luopua. Jossain vaiheessa kaikki kuitenkin kääntyi päälaelleen ja kaikki tavarat, joille ei ole mitään paikkaa tai kunnollista käyttöä, alkoivat ahdistaa. Ja toisaalta, harkitsen nykyään myös hyvin tarkkaan, mitä ostan.