Vietin erittäin harvinaista vapaata viikonloppua parhaiden ystävieni kanssa. Lapset olivat isukin kanssa kotona ja me lähdimme kolmen naisen voimin siskoni luokse eteläiseen Suomeen. Oli ihanaa saada aikaa ihan vain itselle ja tietysti myös kunnolla ystäville. Ystävyyssuhteiden hoitaminen kun tuppaa jäämään perhe-elämän jalkoihin. Viikonloppu piti sisällään hyvää ruokaa ja vähän juomaakin, shoppailua, saunomista, elokuvia ja tietenkin paljon puhetta, naurua ja itkuakin. Kaiken huippuna oli yllättävä sunnuntai. Aamulla heti herättyämme saimme kuulla, että olisi mahdollisuus päästä kuumailmapallolennolle ja pitihän tilaisuus käyttää hyväkseen. Oli kyllä aivan huikaiseva kokemus, jota tullaan muistelemaan varmasti pitkään. Ilmeisesti tuo viikonlopun herättämä ilo loisti meistä kaikista myös ulospäin, sillä kotimatkalla pysähdyimme hampurilaisille ja joku tuntematon vanhempi naishenkilö kysyi meiltä, että onko hampurilainen noin hyvää, kun kaikilla silmät loistaa. Ehkäpä syy oli jossain muualla kuin hampurilaisessa. Viimeistään tuossa tilanteessa tajusin, miten hyvin viikonloppu oli onnistunut ja miten paljon olin sitä kaivannut ja tarvinnut. Ja itse asiassa se teki varmasti hyvää meidän koko perheelle. Äiti sai ladata vähän akkuja ja lapset saivat viettää isukin kanssa aikaa. Ikäväkin ehti tulla, kotiin päästessä nimittäin tuli itku, onnesta.
15. helmikuuta 2011
Täydellinen ystäväviikonloppu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti